Vammaiskumppanuus ry mukana ADRA Finlandin vammaistyössä Keniassa

Syrjivät asenteet suurin haaste

ADRA Finlandilla on käynnissä Homa Bayn maakunnassa Länsi-Keniassa ulkoministeriön yhdessä säätiön kanssa rahoittama hanke alueen vammaisten varustamiseksi vahvistamaan sosiaalista asemaansa.

Hankkeen suomalalaisena asiantuntijakumppanina on Vammaiskumppanuus ry. Vammaiskumppanuus, entiseltä nimeltään Vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöyhdistys FIDIDA ry, on vuonna 1989 perustettu kahdeksan suomalaisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö.

Sen ohjelmasuunnittelija, vammaistyöstään palkittu Matleena Järviö  oli jokin aika sitten kouluttamassa ADRA Finlandin paikallisia toimijoita Keniassa.

Heimo Lempinen ADRA Finlandista haastatteli Matleenaa matkan annista.

1. Mitä kaikkea koulutus Homa Bayssa sisälsi?

Vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumisen suurin haaste on ympäröivän yhteiskunnan asenteet. Siksi käytimme paljon aikaa omien ja ympäristön asenteiden tunnistamiseen. Kävimme myös läpi ihmisten tapoja selittää ja ymmärtää vammaisuutta eri aikoina. Ihmisoikeusnäkökulmasta oleellista on ymmärtää vammaisuuden sosiaalinen malli. Se tarkoittaa, että ulkoiset tekijät kuten asenteet, ympäristön esteellisyys ja tietämättömyys tuottavat vammaisuutta, ei vamma sinänsä.

Puhuimme myös lääketieteellisestä mallista, joka tarkastelee vammaa hoidettavana tai korjattavana asiana. ADRAn hankkeessa näiden kahden mallin lähestymistapojen erojen ymmärtäminen on erityisen tärkeää, koska Kendu Bayn  KAH -sairaala tarjoaa mm. yhdessä ADRA Finlandin kanssa tärkeitä leikkaushoitoja alueen liikuntavammaisille lapsille ja nuorille. WHO:n arvion mukaan 75 % vammaisista henkilöistä tarvitsee hoitoa ja/ tai kuntoutusta. Kyse on siis tärkeästä ADRAn työstä. Samalla on kuitenkin tärkeää hyväksyä vammainen henkilö kokonaisena ja yhdenvertaisena aktiivisena toimijana, ei säälin ja hyväntekeväisyyden kohteena.

Vammaisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä mukaan ottaminen kaikkeen hanketyöhön, ei vain hankkeen toimintojen ”kohteena” on ensiarvoisen tärkeää. Vammaiset henkilöt ovat omien asioidensa parhaita asiantuntijoita, ja heidän osaamisensa hyödyntäminen ja kasvattaminen ovat vammaisinkluusion perusperiaatteita. Sosiaalisen aseman vahvistaminen on tärkeää sekä yksilö- että yhteisötasolla. Meille jokaiselle on tärkeää olla hyväksytty ja rakastettu sekä mahdollisuus osallistua täysivertaisesti yhdessä muiden kanssa. Vammaisten henkilöt voivat toimia itsensä ja yhteisönsä hyväksi monin tavoin, kun ympäristö on kannustava ja painopiste on heidän kyvyissään eikä vammassa.

Muita teemoja olivat mm. Kenian vammaislainsäädäntö, vammaisten henkilöiden kokema väkivalta ja haasteet oikeusturvan toteutumisessa, sekä koulutuksen hyödyntäminen käytännön työssä.

2. Mikä on Vammaiskumppanuus ry:n rooli tässä hankkeessa kaikkiaan?

Vammaiskumppanuuden rooli on kouluttaa, tukea ja neuvoa vammaiskysymyksissä. Rooli on konsultoiva eli lopulliset päätökset tekevät ADRA Finland ja sen kenialainen yhteistyökumppani COMID.

3. Miten koit paikallisten vammaisten tilanteen?

Syrjivät asenteet ja tietämättömyys ovat isoja haasteita Homa Bayn piirikunnassa. Vammaisten lasten pääsy kouluun, ja erityisesti lähikouluun yhdessä yhteisön lasten kanssa, ei aina toteudu. Paikallishallinnon resursseissa on toivomisen varaa ja vammaisten henkilöiden työllistymisessä on esteitä. Eli työtä riittää. Toisaalta alueella on vammaisaktivisteja ja -järjestöjä, ja ne ovat yksin ja esimerkiksi yhdessä ADRAn kanssa saaneet aikaan hyviä muutoksia.

4. Miten mielestäsi tämä vammaisten sosiaalisen aseman tukemishanke voi auttaa heitä parempaan elämään?

COMIDin henkilökunta on osaavaa ja motivoitunutta, ja sillä vaikuttaa olevan laaja kontaktipinta paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa. Samoin COMIDilla on hyvät yhteistyöverkostot paikallishallinnon, joka on vastuussa Kenian lainsäädännön toimeenpanosta, kanssa. Oleellista on tehdä yhdessä vammaisten henkilöiden kanssa, ja kuunnella herkällä korvalla heidän toiveitaan ja tarpeitaan.

5. Miten näet, mikä on keskeistä ylipäätään vammaisten ihmisten heikon aseman parantamiseksi kehitysmaissa, kuten Keniassa?

Kuten jo todettu, Kenian lainsäädäntö on edistyksellinen, mutta toimeenpanossa on toivomisen varaa. Keniassa on myös parannettu esteettömyyttä silmin nähden viimeisen kymmenen vuoden aikana. Oleellista on, että vammaisten ihmisten oma ääni kuuluu, ettei tehdä hyvää tarkoittaen, mutta heidät ohittaen. Erityisesti seksuaalinen väkivalta ja rankaisemattomuus ovat isoja haasteita. Muutoksien aikaansaamiseksi koulutus asenteiden muuttamiseksi ja osaamisen lisäämiseksi ovat avainasemassa.

Erot Afrikan ja yleensä maailman maiden välillä voivat olla suuria, eikä raja välttämättä kulje globaalin etelän ja pohjoisen välillä. Esimerkiksi Kenia ratifioi YK:n vammaissopimuksen vuonna 2007, Suomi vasta yhdeksän vuotta myöhemmin. Keniassa vammaisia ihmisiä pitää olla vähintään 5 % eri toimielimissä, myös parlamentissa. Niinpä esimerkiksi koulujen johtokunnissa ja kansanedustajina on nykyään vammaisia henkilöitä. Suomessahan tällaista lakia ei ole.

6. Miten koit ADRA Finlandin ja sen paikallisen hankekumppanin Comid Kenyan työn sen perusteella mitä näit ja koit tässä hankkeessa ja muissa esitellyissä hankkeissa?

ADRA Finland ja COMID tekevät, ja ovat tehneet, todella hyvää ja tärkeää työtä alueella. Kuten jo todettu, COMID toimii yhdessä vammaisten ihmisten ja heidän järjestöjen kanssa, mikä on hieno asia. COMIDin työntekijöillä on tietoa ja osaamista paikallisesta vammaisten tilanteesta.

Olin vaikuttunut  ADRA Finlandin Permaculture-hankkeen toimintamallista, sekä Peter Segersvenin asiantuntemuksesta ja tavasta mentoroida kenialaisia kumppaneita.

Hyvää työtä voi, ja pitääkin kehittää edelleen. Seuraavia askeleita mielestäni ovat mm. verkostoituminen erittäin vahvojen kenialaisten vammaisjärjestöjen kanssa ja vammaisten henkilöiden roolin lisääminen esimerkiksi vapaaehtoisina kouluttajina. Sukupuolten tasa-arvosta olisi myös hyvä lisätä tietämystä.  Hankedokumenteissa olisi jatkossa hyvä kuvata yksityiskohtaisemmin olemassa olevaa yhteistyöverkostoa, toimintoja ja saavutettuja tuloksia. Se auttaa mm. ulkoministeriön virkamiehiä ymmärtämään hanketta paremmin.

7. Koskettiko joku asia erityisesti? Mitä matkalta jäi sinun omaan ”kokemusereppuuusi” tuliaisena?

Parasta työmatkoillani ovat kohtaamiset ihmisten kanssa, niin tälläkin kertaa. Opin aina paljon näillä matkoilla. Yksi vaikuttavista hetkistä oli puhuessani Jumalan luoneen jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen, siitä, kuinka me kohtaamme Jumalan kuvan, jos hänellä on vamma. Ihmiset kuuntelivat tarkkaavaisina ja hiirenhiljaa. Tuntui, että tämä oli heille relevantti lähestymistapa, ja he ymmärsivät asian ytimen: olemme kaikki yhtä arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme, ja kaikkia tulee kohdella samalla kunnioituksella.