Ruoka-avun tilannekatsaus 7.12.2020

Ruoka-apu.fi-sivusto on laatinut tilannekatsauksen koskien ruoka-avun tarvetta Suomessa. Tilannekatsaus on koottu yhteistyössä paikallisten ja valtakunnallisten ruoka-aputoiminnan järjestäjien kanssa. Sen tekemiseen osallistui 41 toimijaa, joista yksi oli ADRA Finland.  Voit lukea tilannekatsauksen yhteenvedon alta.

”Ruoka-avun tarve on lisääntynyt merkittävästi vuoden takaiseen verrattuna. Tarkasteltaessa kehitystä viimeisen parin kuukauden aikana (syksyllä 2020) tarve on edelleen kasvusuuntainen. Ruoka-avun asiakaskunta on koronapandemian myötä monimuotoistunut ja nuorentunut. Ruoka-apuun turvautuvat yhä useammin työikäiset, lapsiperheet ja opiskelijat. Asiakaskunnan muihin tuen tarpeisiin ei ole voitu vastata kuten aiemmin, sillä yhteisöllisiä ja kohtaavia toimintoja on koronan vuoksi rajattu. Lähestyvä joulu lisää avunpyyntöjen määrää.

Keväällä 2020 merkittävään kasvuun lähtenyt ruoka-avun tarve ei tasoittunut vuoden loppuun tultaessa. Vuoden takaiseen (11–12/2019) verrattuna, 68 % ruoka-aputoimijoista kertoo asiakasmäärän kasvaneen. Huomattavasta kasvusta kertoo 37 %. Viimeisen kahden kuukauden aikana kasvu on edelleen jatkunut 66 % mukaan.

Yli puolet (51 %) ruoka-aputoimijoista saa liian vähän lahjoitus- ja hävikkiruokaa suhteessa tarpeisiinsa. Riittäväksi ruoan määrän arvioi joka kolmas (37 %). Ruoan riittävyydessä on paikkakuntaisia vaihteluja. Joillakin paikkakunnilla määrä on kasvanut (paikkakunnat, joilla elintarviketeollisuutta, ravintola- ja matkailualan yrityksiä), joillakin vähentynyt (erityisesti pienet ja keskisuuret paikkakunnat). Toimijat kertovat, että jotkut avuntarvitsijat jäävät hävikkiruoan riittämättömyyden vuoksi ilman ruoka-apua. Hävikkiruoan vähentymistä on kompensoitu EU-ruoalla ja toimijoiden hankkimilla (ostetuilla) elintarvikkeilla.

Koronakriisin pitkittyessä avunsaajien tilanteet ovat monimutkaistuneet. Pitkittynyt taloudellinen ahdinko, työttömyys ja toivottomuus näkyy esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmien lisääntymisenä, velkaantumisena, turvattomuutena, väkivaltana ja väkivallan pelkona. Yhteisöjen ja sosiaalisten kontaktien puute lisää ahdinkoa. Esiin tulevat vaikeudet palvelujen ja etuuksien hyödyntämisessä. Erityisryhmistä, kuten liikuntarajoitteisista, on erityistä huolta. Nykyisten resurssien ei koeta riittävän vastaamaan avuntarpeeseen.

Viimeisten vuosien aikana ruoka-avusta on kehittynyt monimuotoista toimintaa, jossa kohdataan nälän ohella monia muitakin hyvinvointitarpeita. Ruoka on toiminnassa toki tärkeässä roolissa, mutta sen ohella on tarjottu ryhmätoimintaa, palveluohjausta, terveysneuvontaa ja yhteisiä ateriahetkiä. Koronan myötä ohjaus- ja neuvontapalveluja sekä yhteisöllistä toimintaa jouduttiin supistamaan. Kohtaavan työn väheneminen on lisännyt huolta ihmisten selviytymisestä ja lisännyt avunsaajien yksinäisyyttä ja ahdinkoa.

Sopeutuminen koronakriisin aikaiseen ruoka-aputoiminnan toteuttamiseen on vaatinut toimijoilta erityistä joustavuutta, ketteryyttä ja muuntautumiskykyä. Käyttöön on otettu hygienia- ja turvallisuusohjeet, turvavälit ja suojavarusteet. Toimintaa on hajautettu, porrastettu ja aikataulutettu. Neuvontaa saa puhelimitse ja paikan päällä. Vapaaehtoisten ja työntekijöiden turvallisuudesta kannetaan huolta. Järjestelyjen toteuttaminen on vienyt aikaa, voimia ja erityisesti rahaa, jota ei etukäteen voitu ennakoida budjetteja tehtäessä. On huomioitavaa, että pienillä budjeteilla tai jopa täysin vapaaehtoisvoimin toteutettavassa ruoka-aputoiminnassa tuhannen tai muutaman tuhannen euron suojavarustelasku voi olla ylitsepääsemätön investointi.

Järjestöjen toimintaedellytykset ovat julkisten avustusten (mm. kunnat, STEA) varassa ja suurin osa ruoka-aputoimijoista kertoo niiden vähenemisestä. Toiminnan turvaaminen tulevaisuudessa on haastavaa. Kukaan ei tiedä miten tulevat sote- ja maakuntamuutokset tulevat vaikuttamaan järjestöjen toiminta-avustuksiin. Koronapandemia on tuonut yllättäviä kuluja, jotka kuormittavat pienten järjestöjen ennestään heikossa tilanteessa olevaa taloutta. Monien yhdistysten toiminta on vapaaehtoisten varassa, muutokset vapaaehtoisten määrässä vaikuttavat toimintaan. Kirkkoon kuuluvien määrä on laskussa ja se vaikuttaa kirkon mahdollisuuksiin tarjota tukea huono-osaisille.

Vahva paikallinen yhteistyö eri toimijoiden, kuntien, kaupunkien sekä hävikinlahjoittajien kanssa nähdään avaimena parempaan tulevaisuuteen. Valtakunnallinen yhteistyö on tärkeää vaikuttamistyön kannalta. Kunnilta ja kaupungeilta toivotaan sekä yhteistyötä ruoka-aputoiminnan toteuttamisessa (mm. sosiaalityön jalkautuminen) että taloudellista tukea ruoka-aputoiminnan toteuttamiseen. Hävikkiruoan huonolaatuisuuteen on jo yhteistyöllä pyritty vaikuttamaan, mutta tätäkin yhteistä vaikuttamistyötä tarvitaan edelleen. Erilaisten ruoka-avun tarvitsijoiden huomioiminen edistää niiden kuntalaisten kohtaamista ja tukemista, jotka eivät ruoka-apuun hakeudu.

Tulevaisuudessa ruoka-avun tarvitsijoiden määrän arvellaan kasvavan, mutta jaettavan ruoan määrän ei. Koronaviruspandemia vaikuttaa pitkään ihmisten työ- ja elämäntilanteisiin heikentävästi. Huolena on sekä avun tarvitsijoiden että auttajien jaksaminen. Ruokaa jakavien järjestöjen tilanne on myös sekä vapaaehtoisten että toiminnan rahoituksen osalta epävakaa. Järjestöjen toimintaedellytysten väheneminen kasvattaa huolta huono-osaisista. STEA:n tulevaisuuden avustuslinjaukset ja sote- ja maakuntauudistusten vaikutukset tuovat järjestöjen toimintaedellytyksiin muutoksia. Yhteistyö ruoka-aputoimijoiden sekä alueen muiden toimijoiden kesken lisää toimijoiden selviytymismahdollisuuksia.”

Joulukuussa julkaistun tilannekatsauksen voi käydä kokonaisuudessaan lukemassa täällä ja Ruoka-apu.fi:n mediatiedotteet löytyvät osoitteesta.